Kuvia...

Pienen pieni lumikerros saatiin maahan viime viikon perjantain ja lauantain välisenä yönä. Nyt siitä ei ole enää kuin muisto jäljellä, plusasteille kohonnut lämpötila ja tihkusade pitivät siitä huolen.
Päivät ovat olleet varsin puuhakkaita ja osin kiireisiäkin, mutta antoisia ja hyvää mieltä ja iloa ovat olleet täynnä. Askartelun tiimoilla on ollut viikon aikana kaksikin ihanaa tapahtumaa, toinen ihan omalla verstaalla pienessä, mutta sitäkin hauskemmassa porukassa ja toinen sunnuntaina Rauman Askartelijoiden pikkujoulujen merkeissä, jossa sielläkin askarreltiin ahkerasti ja siinä lomassa nautittiin nyyttikestimeiningillä hoidetusta jouluherkkutarjoilusta. On niin voimauttavaa viettää päivä sellaisten ihmisten kanssa, jotka harrastavat samoja asioita ja ovat samalla aaltopituudella.
Valokuvauksen suhteen ei uutta ja ihmeellistä, mutta vanhat vakiot, orava ja otturi-Vili pelastavat aina tilanteen.

Ei määrässä hurraamista ollut, mutta lunta kuitenkin...

Oravakin oli jotenkin hämmentyneen oloinen.

Vili tutustui uudehkoon sohvatyynyyn kokeilemalla tassullaan ison kisun kuonoa

Ja päätti sitten ottaa parin tunnin päikkärit siinä vieressä

Aurinko on ollut pitkään pilvien takana, eilen antoi hieman näyttöä olemassaolostaan

Vuosi sitten tein kirkon ja nyt se sai vähän uutta ilmettä, mutta on vielä vaiheessa  ja valaistusta lähden huomenna hankkimaan. Katsellaan sitten miltä näyttää.

Oikein hyvää marraskuun viimeistä viikkoa kaikille lukijoilleni!