tiistai 10. helmikuuta 2015

Minun Afrikkani osa 6

Jälleen varhainen herätys, aamiainen ja klo 7 startattiin jeepit. Kokopäiväreissulle oltiin lähdössä, Marajoki Kenian ja Tansanian rajalla oli kohteena ja luvassa oli mahdollisuus nähdä krokotiileja.
Aamuauringon kaunis valo taittui maisemaan kun pitkin savannia ajeltiin.
Oltiin jo nähty niin paljon eläimiä, että tuskin mitään kovin uutta ja ihmeellistä osuisi tähän päivään...niin paitsi ne mahdolliset krokotiilit.
Kaikessa rauhassa sai ihailla maisemia ja näpsiä kuvia kun jotain mielenkiintoista kohdalle sattui. Ei tarvinnut enää rystyset valkoisina ja kämmenet hikisinä rutistaa kameraa ja horjuen seisoa istuinten käsinojilla, jotta ylettyisi paremmin kuvaamaan. Savannin lämmin tuuli hulmutteli hiuksia ja katse oli jo harjaantunut bongaamaan eläimiä lähes näkymättömistä.
Komeat oli näköalat pesästään näillä linnuilla.
Topiantilooppeja ja jotain toista sorttia antilooppeja vaeltali verkkaiseen tahtiin savannilla. Tosin alimmassa kuvassa pistettiin vähän juoksuksikin!


Pahkasiat eivät näyttäneet yhtään niin rumilta kuin ensi kertaa niitä nähdessä. Olisko tottumiskysymys :)

Kukkulan kuningas-leikki menossa
Gnuun tapaaminen olikin eka kerta. Gnuu-laumat ovat vaeltaneet Serengetin puolelle, joten Masai Marassa niitä ei paljon ollut
Seeprat ja kirahvit laidunsivat aika usein kimpassa


Ilmeisesti jotain siemeniä maasta löytyy, kuivalta näyttää
Gebardi oli jälleen säväyttävä näky ja sai tarttumaaan kameraan vähän tiukemmalla otteella. Ateriana oli joku pienehkö eläin.



Jaahas, sitten ollaan vesiesteellä, mutta hyvin jeeppi siitä taitavan kuskin ohjastamana selvisi ja niin selvitti myös Martin-kuski meidän jeeppimme kuivalle maalla.

Sitten saavuimme Marajoelle, jossa vettä oli nyt aika niukalti, mutta virtasi varmaan sadekauden päätteeksi hyvinkin runsaana. Virtaheporyhmiä vietti siestaa siellä täällä joessa.


Tällaisia "polkuja" oli rantatöyräässä ja niitä pitkin eläimet laskeutuvat juomaan
Ainakin tällaisia lintuja oli joella

Jännitys tiivistyi kun joen reunamaa eteenpäivä ajelimme...olisikohan krotiileja. Ja olihan niitä!


Virtahepoja oli kylki kyljessä ja vissiin vähän päälletystenkin. Aikamoisia pötiköitä,virtahevot ovat 1,5–1,65 metriä korkeita ja painavat 1 300–3 200 kg.


Paluumatkalla jälleen jo entuudestaan tuttuja eläimiä, joita ei enää tullut niin ahkerasti kuvattua. Saattoi enemmän keskittyä pelkkään katselemiseen ja havainnointiin.
Tämä norsu näytti niin uljaalta, että oli ihan pakko kuvata!
Varmaankin kaunein ikinä näkemäni lintu on tämä etelänkruunukurki (Ugandan kansallislintu). On siinä jaettu kauneutta kauhakaupalla yhdelle lajille




Kun käännyimme tutuksi käyneeltä kyltiltä lodgeen, hiipi mieleen haikeus. Tämä oli safarin viimeinen puistoajelu. Tätä oli odotettu kymmenen kuukautta ja nyt se oli ohi. Samalla mieli oli hyvin kiitollinen siitä mitä kaikkea oli nähty ja koettu. Ikimuistettavat hetket, joita oli tallennettu kameroiden muistikorteille ja silmien verkkokalvoille ja mielen sopukoihin. Oli aika etuoikeutettu olo. Kun koulun maantiedontunneilla Afrikasta luettiin niin eipä käynyt pienessä mielessäkään, että joskus voisi tuon kaiken livenä kokea. Samanlaisia tunteita olen kokenut aikaisemmin Eiffel-tornissa ja Kiinan muurilla.
Yhteinen päivällinen Afrikan taivaan alla illan ääniä kuunnellen ja sitten viimeinen yö lodgen mukavassa sänkyssä. Loma ei todellakaan vielä ollut loppu, ainoastaan tämä safariosuus. Aamulla varhain lähtisimme kohti Nairobia, josta lento Mombasaan Dianin valkoisille hiekoille. Ei huono sekään!
Siirtyminen Masai Marasta Dianiin olikin melkoinen seikkailu sekin, mutta siitä sitten osiossa 7.

Kiitos teille lukijat mukanaolosta safarilla!








10 kommenttia:

  1. Kerrassaan hienoja kuvia taas kerran. Nuo kissapedot ovat kyllä niin hienon näköisiä ja uljaita. Kyllä kotikissoistakin samoja piirteitä löytyy vain kuin noista villipedoista. Voi sentään kuinka komea "kurki" todella kaunis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hilu :)
      Suurena kissaystävänä tykkään myös villikissoista, etenkin gebardi saa tunteet pintaan.

      Poista
  2. Upeata reissuanne on ollut mielenkiintoista seurata...
    Hienoja kuvia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa :)
      Olen itsekkin elänyt reissua uudelleen näissä blogikirjoituksissa.
      Yksi osa tulee varmuudella ja ehkä vielä sellainen "tiivistelmä".
      Kivaa kun on saanut jakaa osan kokemuksistaan muidenkin iloksi.

      Poista
  3. Minusta pahkasika ei ole ruma vaan ulkonäkö lähinnä hyvin persoonallinen :D Ja todella upea lintu tuo kurki! Krokotiilit aina yhtä vastenmielisen näköisiä, mutta toisaalta taas merkillisen hienoja... outo yhtälö :) Hienoa tarinaa jälleen, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos saila :)
      Äiti sanoi usein: On niin ruma, että on lähes kaunis. Pitää paikkansa esim. pahkasian ja krokotiilin kohdalla!
      Kruunukurki on kyllä pelkästään kaunis :)

      Poista
  4. Silloin,kun Liedossa oli vielä Zoo,niin siellä oli norsu,jota pääsin katselemaan aikas läheltä.Muistan iäti sen hajun,ja kun luontofilmejä katson,muistan sen .Mutta kunnioitus säilyy.Tuo kurki on kyllä komea!Kiitos matkakertomuksesta,mielenkiinnolla odotan seuraavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla :)
      Kyllä norsu on kunnioitusta herättävän kokoinen! Ei kannata sille ruveta elvistelemään ;)

      Poista
  5. Uskomatonta nähdä nuo kaikki upeat eläimet melkein nokatusten. Hieno päiväretki teillä on ollut jälleen. Tuo telttamajoitus oli aika metka myös. Kokopäiväretkellä joutuu jo käymään "luonnollisilla tarpeillaankin", miten se tuolla onnistui? :D Entä käärmeet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Selma :) Luonnolliset tarpeet oli yritettävä pitää minimissään, pari kertaa käytiin jonkun lodgen vessassa. Mikäli esim. vatsataudin vuoksi olisi joutunut useammin tarpeilleen niin ainut mahdollisuus oli aivan jeepin viereen aukealla paikalla.
      Ainuttakaan käärmettä ei nähty, vaikkakin niitä tietenkin siellä oli. Myöskään esim. hämähäkkejä tms en nähnyt kertakaan. Iltaisin oli jotain aivan olemattoman pieniä hyttysen tapaisia, jotka pistelivät paljaisiin ihoalueisiin, pienet punaiset pisteet kutisivat vähän aikaa ja sitten ei mitään. Kertaakaan en käyttänyt Offia.

      Poista

Kiitos kommentistasi!