keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Pari korua

Pitkästä pitkästä aikaa tein pari korua. Tampereen Kädentaidot- messuilta ostin riipuksen pohjan ja vähän kivihelmiä (joiden tarkempaa nimitystä en muista).
Kerrankin en hautonut ostamiani tuotteita vaan tein jotain ihan heti! Riipusta varten tulostin äitini nuoruuden kuvan. Kiinnitin sen pohjaan ja päälle laitoin kerroksen Glossy Accentia. Tykkään varsinkin arkisin pitää riipuksia sellaisessa kumista valmistetussa "ketjussa". Sen päät vaan tyrkätään sisäkkäin, on helppo kiinnittää ja avata. Se sopi mielestäni erittäin hyvin tähänkin. Juhlavampaan käyttöön voin sitten käyttää riipusta hopeisen ketjun kanssa.

Kivihelmien kaveriksi löytyi vanhoista helmivarastoista särölasihelmiä. Pujottelin helmet vahattuun puuvillanyöriin, tein jokaisen helmen väliin solmun. Nyörin päät solmin yhteen ja on helppokäyttöinen kun vetäsee vaan pään yli, eikä tarvitse lukkojen kanssa tuskailla. Varsinkin pienet lukot saavat minut raivon partaalle :( Oikea peukaloni kun ei taivu ollenkaan päämäisestä nivelestä. Mielelläni haen tällaisia helpompia tapoja saada koru kaulaan kun päivittäin niitä kotioloissakin käytän ja on kiva vaihdellakin ettei aina ole se sama ketju, jonka lukon on onnistunut saamaan kiinni.






Muistoja-kirja on kuvattu ja palkinto arvottu. Olkaapa kuulolla kaikki te ihanat ihmiset, jotka osallistuitte kirjan sivujen tekemiseen. Huomenna aamupäivällä varmaankin ilmestyy päivitys asiasta.


10 kommenttia:

  1. Onpa kauniita ja näyttäviä koruja :) Liisa

    VastaaPoista
  2. Upeita. Ihana vintagehenkinen tuo ensimmäinen ja nuo helmet ovat aivan huippuja.

    VastaaPoista
  3. Kauniita molemmat korut. Erityisesti tuo riipus, johon olet tulostanut äitisi kuvan on ainutlaatuisen hieno ja varmasti tuntuu jotenkin erityiseltä pitää sitä kaulassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Manumiina :)
      Äiti on kuollut yli 20 vuotta sitten, mutta kyllä hän edelleen kulkee mukana huolehtimassa nuorimmaisensa touhuista <3 Tuo nuoruuden kuva hänestä on aina ollut minulle tärkeä. Se oli myös tauluna lapsuuden kodissani.

      Poista

Kiitos kommentistasi!