Keitoksia

Kuusenkerkkäsiirappia olen tehnyt jo monena alkukesänä. Pihapiiristä löytyy kerkkiä vaikka muille jakaa, jotain hyötyä on keskellä metsää asumisesta. Mikäli kerkkiä muualta kuin omalta maalta keräätte, niin muistakaa ettei se kuulu jokamiehen oikeuksiin vaan pitää kysäistä maanomistjan lupa. Oletettavasti saa myönteisen vastauksen, jos kotitarpeeseen siirappia keittelee. Ei siitä kuusenkasvu mitenkään kärsi, jos muutaman litran kerkkiä keräilee.
Nyt kokeilin ekan kerran voikukkamarmeladin tekemistä. Voipi olla, että tuli tehtyä samalla kertaa ensimmäinen ja viimeinen kerta. Liekö syy keittäjässä vai missä, mutta ei tuo nyt niin kovin kummoista ollut. Ei pahaa, mutta ei mikään makuelämyskään. Värikään ei ollut niin kirkkaan keltainen kuin olin mielikuvissani toivonut. Ohjeessakin oli, että marmeladi on aika löysää. Minun keitokseni on koostumukseltaan kuin juoksevaa hunajaa, kaukana marmelaadista tai edes hillosta. Mutta takuuvarmasti pari pientä purkillista tulee syötyä. Kuusenkerkkäsiirappia kuluu monta pullollista talven aikana, lusikoitavan aamusmoothien päällä, pannarin ja lettujen päällä, porkkanaraasteessa, jäätelön päällä ja yskänlääkkeenä, paitsi ettei yskää ole ollut vissiin kolmeen vuoteen. Voikukkakeitos sopinee samoihin tarkoituksiin, paitsi ei taida yskänlääkkeenä toimia.

Parhaillaan sataa vettä oikein reippaasti ja se on hyvä asia, luonto tykkää :)