Helluntai vietetty

Helluntai heläytti kunnon helteet tänne Länsirannikolle. Hyvä niin, mutta en olisi kaivannut eiliselle. Vuoden ajan olen treenaillut kohtuullisen intensiivisesti yhtä tavoitetta varten...Yyterin puolikasmaratonia (21,09 km). Lähes uhkarohkea tavoite, mutta kaikkeen sitä puolivahingossa lähtee. Säätiedot enteilivät vielä perjantai-iltana puolipilvistä, reilusti alle 20 asteen lämpötilaa ja ehkäpä vähän sadettakin. Olin mielissäni minulle ihanteellisesta säästä, mutta lauantaiaamun säätilakatsaus ei enää kovin hyvää luvannutkaan...ei pilvenhattaraakaan ja lähes hellelukemia. Olin kuitenkin mielestäni hyvin latautunut kunnon puolesta ja tankkauskin piti olla suht kohdallaan ja luottavaisin mielin lauantaiaamuna kohti Yyteriä.

Numerolappu rinnassa ja viimeiset "neuvottelut" tsemppaajani (poikani) kanssa. Tässä vaiheessa oli kova luottamus matkasta selviytymiseen.

Niin kuitenkin kävi, että lähes täydellinen sippaaminen tapahtui eikä ollut mitään järkeä enää jatkaa matkaa. Itse olin vielä vähän sitä mieltä, että kyllä tästä jatketaan, mutta tsemppaajani oli sen verran järkevä, että ehdottomasti kielsi moiset aikeet.

Olen kuitenkin ylpeä siitä, että uskalsin lähtöviivalle noin sadan muun osallistujan kanssa, vaikka sitten kävi niinkuin kävi. Samoin kävi aika monelle muullekin ja varmaan suuri syy, että lämpimissä olohuhteissa ei ole vielä tänä kesänä päästy treenaamaan ja nyt osui sitten kesän ensimmäinen helle pahaan kohtaan. Pettymyshän se oli tietysti, mutta ei elämää suurempi juttu kuitenkaan. Yhtä kokemusta rikkaampana hymyssä suin palattiin kotiin jännittämään jäkispeliä. Ei mennyt sekään putkeen samoin kuin  Kristan euroviisutuloskaan ei kovin mairitteleva ollut. Epäonnistumisia vähän siellä ja täällä. Sellaista elämä on.

Omalla kohdallani kuntoilutreenit jatkuvat ja mietin sitten joskus myöhemmin, teenkö uusintayrityksen. Mielelläni en myönnä, että olisin johonkin asiaan liian vanha, mutta tässä se saattaa olla pakko myöntää. Saavutetun kuntoni pidän päivitettynä ja saan juoksulenkeistä niin paljon hyvää mieltä ja voimaa, että niitä en ihan hevillä jätä.

Tänään helluntaipäivänä on ollut jälleen helteinen päivä, mutta nyt parhaillaan raskaat sadepilvet roikkuvat ilmassa ja isoja pisaroita harvakseltaan tippuu maahan. Kameran kanssa olen pitkin pihaa kulkenut ja tässä vähän päivän satoa.

Kesän ensimmäinen raparperipiirakkakin tuli leivottua, nam!

Kohta aukeaa ja ihana henkäys tuoksua oli jo isoimmissa nuouissa.

Pihamme rastaspariskunta vuorottelee ruokatauoilla, eli lienee varma merkki siitä, että haudonta on meneillään. Rouva rastaasta en ole vieläkään onnistunut saamaan kunnon kuvaa...hän on niin ujo! Herra rastas tässä odottelee, että häipyisin ja hän voisi lentää kotiinsa.