Meidän mustarastaalla on tyttöystävä!

Koko talven on pihalla hyörinyt mustarastas, josta silloin tällöin olen kuvia tänne blogiinkin laittanut. Kovin arka oli tyyppi alkuunsa ja lupailinkin, että vielä minä sen opetan katsomaan kameraan ja hymyilemään. Jokusen ihan kohtuullisen otoksen olen jo herra Rastaasta saanutkin. Olemme eiliseen saakka olleet uskossa, että on poikamies. Ehdottelinkin jolloinkin, että ehkäpä kannattaisi lähteä katselemaan emäntää jostain ettei ihan menisi kesä yksikseen viserrellessä ikävissään.
Keskiviikkona huomasin pihasaarnissamme rastasnaaraan iso nippu risuja nokassaan. Aikansa ympäristöään varmisteltuaan lintu vilahti vieressä kasvavaan tuuheaan kuuseen ja helatorstaina molemmat ovat liikuskelleet kuusen luona. Ilmeisesti rakkaustarina on saanut alkunsa <3 Tyttöystävästä en ole vielä kuvaa saanut.

Kuusi on aivan tavallinen kuusi, jota on leikelty lähes vuosittain. Siitä on hyvä poimia pari ämpärillistä kerkkiä siirapinkeittoa varten. Nyt pitää olla tarkkana ettei vaan häiritse nuorenparin elämää. Jos pesintä onnistuu, niin silloin on varmaankin kerkkäaikaan poikaset pesässä. No, onhan niitä muitakin kuusia "takametsässä", joista voi siirapin aineet poimia!