Lapinreissulla kuvattua

Viikko sitten sunnuntaiaamulla klo 5 alkoi pitkä istuminen bussissa. Viidentoista tunnin kuluttua kurvasimme Kiilopäälle majapaikan pihalle. Tuosta ajasta taisi pari ja puoli tuntia kulua taukoihin ruokaillen ja jaloitellen. Kun Raumalta pohjoiseen lähtee, niin vajaan kolmen tunnin ajomatkan jälkeen alkavat maisemat muuttua lakeuksiksi ja sitten jälleen Oulun korkeudella huomaa näin syksyllä sen miten koivujen lehdet muuttuvat keltaisesta kullankeltaisiksi ja siitä pohjoisemmas aina vaan värikkäämmäksi luonto käy. Menomatkalla maaruska ei ollut kovin kummoinen, mutta viikon aikana punainen väri lisääntyi. Sää oli viimeisen päälle hieno, mukavan lämmintä ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Yhtenä päivänä viikon aikana muutama tippa vettä saatiin.
Tottahan toki kuvattua tuli jälleen, mutta jo lähtiessä päätin, ettei mitään kuvaennätyksiä vaan kohteet tarkemmin harkittuja. Ihan hyvin pysyinkin päätöksessäni ja kuvasaldo oli vaivaiset 200 kuvaa. Tähän vähän vaikutti sekin, että yhtenä aamuna huomasin vasta kameraa repusta kaivaessani, että akku olikin jäänyt lataukseen, eli katselin sen päivän laajemmalti kuin linssin läpi!

Mutta nyt toivotan teidät tervetulleeksi kuvamatkalle Saariselän maisemiin.

Tunne siitä, että on ilmaa ympärillä ja voi vetää keuhkot täyteen.

Taivaaseenko nuo pitkospuut johtavat?

Kiilopään huipulla. "Poikaystävästäni" on vaikea saada kuvaa ilman kameraa!

Eipä itsestänikään ilman kameraa tainnut yhtään kuvaa olla!

Ei tässä väsymyksestä loikolla. Katselin sinistä taivasta ja söin Da-Capon.Onnellinen tuokio kaukana kaikesta hälystä ja kiireestä.

Pilviä ei todellakaan pahemmin taivaalla näkynyt.

Nämä maisemat kiehtovat suunnattomasti.

Silmän kantamattomiin kaunista maisemaa.

Poroja ei kovin paljon nähty. Tämä kuljeskeli aivan yksinään.

Poro lähti tallaamaan omia polkujaan...niin mekin.

Kuivuus on vaivannut Lappia. Monet purot näyttivät tällaisilta.

Toki tunturipuron soliinaakin kultiin.

Aamukaste viivähti pitkään punaisilla lehdillä.

Lapissa hämähäkit pujottavat pikkuisia helmiä seitteihinsä!

Kelottuneet puut saavat mielikuvituksen liikkeelle.

Mikähän mahtaa olla tämän linnun nimi?

Luonnon tekemiä kukka-asetelmia.

Rankoissa olosuhteissa puut kasvavat oudoissa kiekuroissa.

Vaivaiskoivut ovat niin hellyyttävän upeita ruskapuvussaan.

"Meil on metsässä nuotiopiiri"

Kotimatkavaatteet päällä jo. Viimeisiä otoksia nappaillaan vielä.

 Seuraavaksi oli jälleen viidentoista tunnin rupeama vastakkaiseen suuntaan. Kaksi pitkää päivää meni matkustamiseen, mutta aina haluaa palata Lapin maisemiin vuosi toisensa jälkeen.

Kotona otin askelmittarin pois ulkoilupuvun housun vyötäröstä ja se näytti muutamaa askelta vaille 70 000. Ne kertyivät neljänä  päivänä maastossa, sillä ns.kultturipäivänä eivät "mittarihousut" olleet jalassa!

Jälleen on yksi hieno reissu enemmän keinutuolissa muisteltavaksi!