maanantai 22. syyskuuta 2014

Terveiset Sallasta osa 4

Nyt on vuorossa Väinön oma matkakertomus.
Niille lukijoilleni, jotka eivät Väinöä tai tuttavallisemmin Väkää tunne, kerron vähän taustaa. Kymmenisen vuotta sitten Tampereen Kädentaidot-messuilla eräältä myyntipöydältä tuo iloinen tonttu katsoi sillä silmällä, että olin siitä paikasta myyty tai siis tonttu oli myyty minulle. Jo kotimatkalla tonttu sai nimekseen Väinö ja ihan siitä syystä, että näytti Väinöltä. Strategiset mitat, pituus 18 cm ja paino 110 g. Elämänsä on melko tylsää, koska 11 kk vuodesta asustelee kodinhoitohuoneen yläkaapissa muiden tonttujen kanssa, mutta on sikäli etuoikeutetussa asemassa, että pääsee jo pikkujouluksi keittiöön valvomaan jouluvalmisteluja. Siinä se hyllyllä jokaikinen aamu on yhtä hyväntuulisena toivottamassa "hyvät huomenet" ja iltaisin huikkaa "kauniita unia" kun sammutan valot. Väinö on ollut monien joulukorttien mannekiini ja joulukuun ajan myös fb-profiilikuvani.
Miksi Väinö sitten Sallaan mukaan lähti? No siksi, että Luovat huoneet-fb sivustossa oli jotain keskustelua maskottien ja nukkien kuvaamisesta ja silloin sain idean, että Väinöpä lähtee mukaan ja tekee oman matkakertomusksensa. Nyt Väinö on saanut (vähän kyllä autoin) kuvat valikoitua, joten tervetuloa Väinön mukana Lappiin.
Bussimatkan ajan jouduin olemaan matkalaukussa...ei kiva, mut siin se meni
Ai hurja ku ol kiva pääst pois laukust ja vaelteleen.

Välil pakko vähän istahtaa  ihailemaan maisemia

Täst oli kiva katella maailman menoa

Renkkusin kaikis mahdollisis paikois

ja hauskaa oli

Tauoil join mun omast pienest kuksast kaffet

Täs mää poseerasin ihan matkaseurueen mieliks

ja vieläki ko joku halus

Ei siel ny hiihdetty ja sai kävel iha misähalus

Tää ol meijän kämpän ovi

Kämpän ikkunast näkys tällanen maisema

Arska paistaa ja uus päivä

Iltasin ol ihana kaivautuu peiton alle
Repun taskus mää suurimmaks osaks kuljin

Humpsahdin jonkun kelon koloseen

Kivet isoi, mää pieni

Taas renkkumas kelos

Tääl vois vaik asustel

Puolukoit ol aika paljon ja niit tul syötyy

Sieniäki ol paljon, niit en syöny

Kukkuu...

Oi kauhee mikä pudotus
Niinko mulle tehty kolo

Hups, meinasin pudot
Linssilude
 Reissu men hienost, housuist putos nappi ja takapuoli vähä tul likaseks, mut ei haittaa.
Mun ei kuulemma tartte men kaappiin, vaik jouluun on paljo aikaa. Saan istuu vähä sillai piilos kodihoitohuonees ja siit sit pikkujoulun keittiöön. Kiva ko viiteit kattoo mun reissukuvat :)
Terveisin Väkä

Tämä olikin viimeinen osio Sallan reissukuvista.


8 kommenttia:

  1. Kiitos matkakertomuksesta Väinö! Sulla on ollut kiva matka :)

    VastaaPoista
  2. Väinö on tosiaan iloa tuova hahmo, on niin iloinen naama. Tutun näkösessä repussa kulki retken:) Ihana kertomus ja kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väinöllä ei ole milloinkaan känkkäränkkäpäivää :)
      Sinun blogistasi tuo repun bongasinkin ja totesin reissun aikana oikein toimivaksi ja sopivan kokoiseksi päivärepuksi.
      Väinö & Arja kiittävät kommentistasi :)

      Poista
  3. Väkällä on ollut hauska reissu, toivottavasti myös teillä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju :) Kyllä meillä kaikilla oli oikein hauskaa ja virkistävää!

      Poista
  4. Olipas mainio tarina ja Väinön lisäksi näkyivät kauniit maisemat! Väinöhän voi jatkaa seikkailuja vaikka kuinka paljon...onhan joulusalaisuudet taas lähellä... Kiitos Arja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mailis :)
      Ehkäpä Väinö joskus taas jossakin seikkailee...

      Poista

Kiitos kommentistasi!