Vielä vähän Kylmäpihlajafiilistelyä

Kuluneena kesänä oli ilo kahteen otteeseen käydä Kylmäpihlajan majakkasaarella. Yleensä siellä käydään kerran kesäkauden aikana. Rakastan tuon karun saaren lokinkakkaisia kallioita, sen vaatimatonta mutta kaunista kasvien valikoimaa, kirkuvia vesilintuja, auringonlaskun kultaa ja ennenkaikkea merta.
Meri on niin moni-ilmeinen, välillä lyijynharmaat aallot jyräävät kohti rantakallioita ja murtuvat sitten siihen, välillä ihana sinisyys ja aaltojen kohina täyttää seudun. Kaikki muu ympäriltä häipyy jonnekin kauas ja pois, on vaan se hetki ja se paikka. Horisontissa saattaa näkyä Rauman satamaan saapuva rahtilaiva tai sieltä poistuva. Tuolla kalliosaarella on vähän samanlainen tunnelma kuin Lapin tuntureilla. Tuntee itsensä kovin pieneksi ja vaatimattomaksi, on säiden armoilla ja niin lähellä luontoa ettei lähemmäksi pääse. Usein tulee vahva tunne siitä, että täällä minä olen syntynyt ja tänne kuulun.
Tässä vielä vähän tunnelmapaloja kuvina:

Näkemiin ensi kesään Kylmäpihlaja!