maanantai 10. elokuuta 2015

Kylmäpihlaja osa 1/2

On jo tullut tavaksi yöpyä kerran kesässä Kylmäpihlajan majakalla. Tuo Rauman uloin saari on joka kerta yhtä lumoavan kaunis. Meren sileiksi huuhtomat kalliot, kaukainen horisontti, linnut ja kasvit. Yö pienessä vaatimattomassa huoneessa, joissa jokaisessa on aikoinaan asunut majakanvartijat ja luotsit.
Kun kapuaa rappuset ylätasanteelle niin näköalat ovat aika hulppeat

Tällä kertaa meillä oli mahdollisuus käydä majakan "kaikkein pyhimmässä", eli ihan ylhäällä, jossa sijaistsee majakan valolaite, paksut, kolmiuloitteiset ja kalliit prismat. Tila on niin ahdas, ettei siellä ole mahdollista kokonaisuutta kuvata, mutta tällaiselta osa valolaitetta näyttää.
Majakassa on toinenkin pyhä paikka, nimittäin pieni kappeli. Suomenlippu on luotsiveneestä, joka upposi myrskyssä 9.1.1964 ja vei mennessään aaltoihin kaksi luotsia.
Tuo vuosi oli karmivan synkkä raumalaisessa merenkulussa. Saman vuoden lopulla, 8.12. yhteysveneen ja hinaajan törmäyksessä satamassa hyinen meri vaati 28 nuorta uhria. He olivat matkalla Kuuskajaskariin alokastansseihin. Kuuskajaskari sijaitsee lähellä Kylmäpihlajaa. Meri on kaunis, mutta välillä kohtuuttoman julma.
Vaikka majakkasaarella on usein vierailtu, niin milloinkaan ennen ei ole osuttu niin nappiaikaan rantakukkien kukintaa ajatellen. Koko saari oli tulvillaan komeita rantakukka (Lythrum salicaria) ryppäitä ja miten ne sointuvatkin niin kauniisti kallioihin.



Sää oli kesän parhaita, aurinko paistoi, oli lämmintä ja ei pahemmin tuullutkaan.Kuvaamisen välillä oli ihana heittäytyä pitkäkseen lämpimälle rantakalliolle, sulkea silmät ja kuunnella aaltojen pärskähtelyä kallioita vasten, jossain kirkui lokki. Todellista elämän hidastamista, ajatuskin pysähtyi...

Lintujen pesimäaika on ohi, eikä lintuja kovin runsaasti ollutkaan, mutta jotain kuitenkin.
Valkoposkihanhipariskunta on saanut perheenlisäystä aika myöhään kun vasta näin pieni on.
Tiira tähysteli kalliolla
Taitaa olla Lenni-lokinpoikanen. Luottavaisena päästi lähellensä
Lokinpoikanen näyttää tuumivan: Noin minäkin kohta lähden lentoon
Lintuasiantuntijan kertoman mukaan naakkaa ei yleensä tavata näin kaukana kaupunkiympäristöstä. Mistä lienee tämä yksinäinen lintu Kylmäpihlajaan eksynyt. Ovat nimenneet linnun Väinöksi :)
Noinkohan siinä jo pääskynen suunnittelee muuttomatkaa
Vuorokauden aikana tuli otettua reilut 500 kuvaa ja vielä haluan niistä monta teille esittää, joten jaan tämän reissun kertomisen kahteen osaan, ettei tule liian pitkää rupeamaa kerralla. Toisessa osiossa mm. auringonlasku ja -nousu ym.


10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Saila :)
      Todellakin ihana paikka ja vielä hyvin lähellä. Meiltä vartti venesatamaan ja sieltä yhteysaluksella 50 min. niin olet Kylmäpihlajassa :)

      Poista
  2. VOI että tuonne kun pääsisi. Ihania kuvia. Kesä olis pelastettu jos pääsis merelle...tänä kesänä en ole päässyt merelle. Joki ja järvi ei ole sama asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku :)
      Ei merelle mikään vedä vertoja!

      Poista
  3. Kaunis merimaisema ja aivan ihanat nuo rantakukat!
    Upeat kuvat!!

    VastaaPoista
  4. Jälleen aivan upeeta katseltavaa!

    VastaaPoista
  5. Eilen jo katselin nämä upean kauniit kuvat. Raikas suolainen tuuli tuntui aidosti mielessäni. Silmä ja sielu lepäsi näitä katsellessa. Minulle pyhin paikka on tuo karun kaunis kappeli. Muistan lapsuudesta tuon vakavan onnettomuuden, joka kerrottiin uutisissa.
    Oi näitä kukka kallio meri kuvia! Suloiset siivekkäät asujat näissä maisemissa.
    Sinä olet saanut tuon mustan palkkijärkäleen pois blogistasi!! Kiitän siitä

    VastaaPoista
  6. Voi miten kaunista! Ja kuinka kauniita kuvia oletkaan napsinut! Rakastan merta ja tuollaisia silokallioita. Upeat rantakukat ja kaikki <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!