Takaa päin

Aivan kodin lähistöllä on polku, joka johtaa järven rannalle. Siinä maisemassa on jotain, joka kolahtaa minuun täysillä. Polku on osan matkaa hyvin kapea, mutta suurimmaksi osaksi kuin kärrytie (talvella latu). Alkukesän kasvillisuus on niin kaunis, mutta se nopeasti niitetään pois ja pahoitan siitä joka kerta mieleni. Joidenkin mielestä se on ihan ok. No joo, onhan siinä jokunen nokkonenkin ja punkkivaara tietysti ruohikoissa piilee, mutta en vaan voi ymmärtää miksi se kauneimpaan aikaan pitää tuhota.
Usein otan kuvia polkua kulkiessani, aamupäivä- ja ilta-aurinko luo ihania valoja polulle. Haluaisin valokuvamalliksi polulle kulkemaan koiran tai lapsen. Ja kun olen tykästynyt takaa päin otettuihin kuviin niin kuvaajana kulkisin mallin takana. Siinä mennään kohti tulevaisuutta ja katsojalle jää varaa mielikuvitukselle.
Milosta on muutamia kuvia ja jopa tuon rehevän kasvillisuuden aikana.

Ne lapsikuvat ovat puuttuneet, kun siinä on ollut sellainen visio, että lapsen pitäisi olla noin kaksivuotias, sukupuolella ei väliä. Sellaista ei omasta takaa ole, mutta naapurista sain lainaksi 2-vuotiaan Elsan. Muutama päivä sitten alkuillan aurinko loi hyvät puitteet valokuvaussessiolle. Sain valita Elsalle mekon ja se oli ehdottomasti punainen!
Ensin menimme järven rannalle ja sieltä seuraavat kuvat

Kun palasimme polkua pitkin kotiin päin, tuli otettua mm. seuraavat otokset. Kuvittelen aina, että tuo polun päässä oleva aukko johtaa jonnekin tuntemattomaan, tulevaisuuteen. Todellisuudessa se johtaa pienelle peltopläntille :)
Tässä pieni tyttö matkalla tulevaisuuteen

Lapsen kuvaaminen takaa päin on aika haasteellista, kun ilman muuta lapsi kääntyy katsomaan minne se kuvaaja nyt jäi. Pallon hakeminen oli yksi konsti.
Sain Elsan äidiltä luvan käyttää myös edestä päin otettuja kuvia, joita niitäkin on paljon. Haluan kuitenkin pitää kiinni periaatteistani ja luovutan niiden käytön Elsan perheelle.
Kiitos ja halaus ihanalle valokuvamallille, joka oli niin yhteistyöhaluinen kuin 2-vuotias vaan voi olla <3