Kylmäpihlaja osa 2/2

Pilvetön taivas enteili sitä, että pääsee kuvaamaan auringonlaskua ja niinhän pääsikin. Kauniiksi kultautuivat niin taivas, meri, rantakukat kuin kalliotkin.

 Sinne se katosi ja vielä Suuren Taiteilijan viimeiset siveltimenvedot ennen muutaman tunnin pimeyttä.

Kello oli soimassa viideltä aamulla mahdollista auringonnousukuvausta varten. Kurkistin verhon ravosta ja tuumasin, ettei taida kannattaa ja nukuttikin vielä. Muutaman minuutin kuluttua kuitenkin totesin, ettei tällaista tilaisuutta taas tule ties milloin ja nukkumaan ehtii myöhemminkin.

Uusi päivä on alkanut ja siitä sai nauttia vielä täysillä ennen kotiinlähtöä.
Kylmäpihlajan kallioissa on paljon hauskoja vaaleita raitoja. Tämäkin raita on tullut varmaan moneen otteesen kuvattua, mutta aina se viehättää.

 Meri oli hyvin säyseä koko vuorokauden ajan, eikä pärskekuvia tällä kertaa saanut.

Joutsenpariskunta vei  kolme poikastaan kauas aavalle merelle.

Taiteilija teki installaatiota mandalan hengessä pienistä kivistä. Shakkiruudukkoon muodostui keskelle teekannu ja ympärille teekuppeja.Kuva ei tee oikeutta taideteokselle kun ei päässyt mistään ylempää kuvaamaan. Taiteilija oli ihanan rempseä ja iloinen maailman nainen.

Paistetut ahvenfileet lisukkeineen sopivat hyvin merelliseksi ruoaksi

Leppoisasta vuorokaudesta jäi yli 500 kuvan lisäksi paljon muisteltavaa ja naamakin sai vähän rusketusta. Meri-ilmasta johtuva raukeus vaikutti vielä kotonakin.

Kiitos kun olit mukana nojatuolireissulla kanssani!