Kaksi naista

Kävin ottamassa jäykkäkouristuksen tehosteen ja hetken odottelin vuoroani aluesairaalan aulassa. Vaihtuvien odottajien lisäksi siellä istuu jatkuvasti kaksi naista, raumalaisen keraamikon ja kuvataiteilijan Kerttu Horilan luomat taideteokset. Ovat kooltaan kuin kuka tahansa ihminen. Hyvä ettei päivää heille sano ;)

Näistä taideteoksista käytiin jolloinkin aika kiivastakin keskustelua eräällä fb-sivustolla. Toisten mielestä tuo ylempi on irvokas ja härski ja alempi sai hyväksyvämpiä arvosteluja.
Mikä ettei niinkin, mutta itse en näe irvokkuutta ylemmän kuvan naisessa. Ajattelen, että hän on elänyt hyvin vaiherikkaan elämän, hyvin tai huonosti, mutta ennen kaikkea hän on elänyt! Kun hän vanhainkodin kiikkustuolissa kertoo elämästään, mummot ja papat huokailevat paheksuen, mutta sisimmässään vähän kadehtien ja ihaillen.
Alemman kuvan nainen eli niin kuin hänen odotettiinkin elävän, normien mukaisesti, ehkäpä oikein hyvän elämän. Mutta tuskin uskalsi koskaan rajoja ylitellä, kulki turvallisesti keskellä polkua, ettei vaan tipahda ojaan. Vanhainkodissa hänen tarinoitaan ei kukaan viitsi kuunnella, sillä onhan niitä kuultu ja koettu.
En tiedä mitä suuresti ihailemani taiteilija Kerttu Horila on ajatellut kun on naisille sielun luonut, mutta minulle ne kertovat edellä mainittua tarinaa. Mitä ne kertovat sinulle?