Nauruterapiaa

Kokoonnuimme tänään viettämään iltapäivää parinkymmenen Rauman tyttölyseon keskikouluaikaisen luokkakaverin kanssa. Olemme koko sakki 70 ikävuoden molemmin puolin, mutta tuntui ettei mikään ole sitten kouluvuosien muuttunut. Korkeintaan ulkoisesti jotain pikku muutosta, mutta mieli kuten silloin 60-luvun alkupuolella. Sama holtiton nauraminen kuin silloin ennen. Desibelejä oli aika ajoin varmaan yli turvallisuusrajan. Kuvitelkaa itse: parikymmentä naista istuu ringissä ja juttu lentää. Ei siinä hiljaista hetkeä syntynyt! Uskomattoman hyvä olotila tuollaisen nauruterapian jälkeen jää ja se kestää varmaan monta päivää. Päätimme kokoontua seuraavan kerran kahden vuoden kuluttua. Nyt tuntuu, että se on aivan liian kaukana, mutta kuten tunnettua vuodet vierähtävät vikkelästi.

Tuliaisiksi kokoonkutsuja-emännälle vein gardenioita, jotka muotoilin foamiranista ja "istutin" tuunattuun ruukkuun.

Tein vielä kukka-asetelmasta ottamastani kuvasta kortin täydentämään kokonaisuutta.

Jos joku mukana olleista sattuu täällä piipahtamaan niin lämmin kiitos ja halaus teille kaikille ja pitäkää huolta itsestänne <3