105 vuotta sitten...

Eräs nuoripari sai tasan 105 vuotta sitten esikoispojan, josta 39 vuotta myöhemmin tuli minun isäni. Olin vasta 17 vuotias kun isä kuoli.Hän oli hyvä isä, jota olen monesti kaivannut ja varsinkin silloin kun omat lapseni olivat pieniä ja heiltä puuttui toinen isoisä. Itselleni oli käynyt aivan samoin. Äidin puolelta oleva isoisä oli kuollut pari vuotta ennen syntymääni.
Varsinkin näin loppuvuodesta muistelen usein isääni; tänään on siis hänen syntymäpäivänsä, sitten sunnuntaina Isänpäivä ja Itsenäisyyspäivänä tunnen todella suurta kiitollisuutta ja kunnioitusta siitä, että hän muiden ikäluokkansa miesten tavoin taisteli meille vapaan Suomen.
En ole koskaan tehnyt Isänpäiväkorttia omiin tarpeisiin, oman isäni aikana ei sellaista päivää edes vietetty ja appeni elinaikana en vielä kortteja askarrellut vaan kortti oli kaupasta ostettu. Suomessa Isänpäivä merkittiin kalenteriin 1970, joten olen alkuvuosina lasteni apuna ollut kun he ovat isälle korttia värkkäilleet.
Manumiinan blogissa on koko marraskuun ajan haaste tehdä atc-kortteja enkeliaiheella. Atc-kortit eivät nyt ole oikein iskeneet, mutta tämän yhden halusin tähän haasteeseen tehdä. Tämän päivän runokin kosketti minua.
Poden varmaan jotain viidettätoista uhmaikää/kyselykautta ja monien asioiden kysenalaistamista. Enkeleistä olen miettinyt sitä, että miksi ne aina ovat naisia tai lapsia eikä miehiä (no juu joku arkkienkeli Gabriel ja muutama muu). Enkelikuvamme on nuori nainen pitkine vaaleine hiuksineen tai sitten suloinen lapsi, jonka useimmiten mieltää tytöksi. Tuleeko meistä enkeleitä kun kuolemme? Jos, niin tuleeko miehistä sitten naisenkeleitä vai mitä heille tapahtuu? Miksi suojelusenkeli on hentonen nainen eikä vahva mies? Ottaisin mieluummin sen vahvan miehen! Älkää nyt huolestuko, en minä mitenkään ole sekoamassa...kunhan olen mietiskellyt. Enkelit eivät ole ainut asia, jota olen viimeaikoina kyseenalaistanut, mutta ne muut eivät nyt mitenkään kuulu aiheeseen.
Tässä tekemässäni atc-kortissa on minun suojelusenkelini.( Kuva kortissa ei ole isäni kuva).

"Ihmisten pitäisi puhua rakkaudestaan,
tunteistaan."
Mutta ehkä jotakin sanoo
          pelkkä rakkauden kuulas varjo,
          äänetön sana,
          käden harvinainen kosketus

sille, jolla on korvat kuulla,
iho tuntea.


Lassi Nummi

Hyvää Isänpäiväviikonloppua!