Kun lehdet häviää niin kannet jää, ja kansissa säilyy muisto tää.

Otsikon ajatelma oli varsin tuttu lapsuuden muistokirjoissa. Tosin se oli tapana kirjoittaa kannen sisäsivulle. Tästä vanhasta kirjasta (1908) "Hengellisiä Lauluja" on lähes kaikki lehdet kadonneet, enkä edes muista mistä kirja on joskus meille hyvin repaleisena kotiutunut. Jäljellä olevat lehdet ovat lähes kaikki irrallaan ja toisen kannen olen jo aikoinaan käyttänyt johonkin tauluun. Nyt tuo toinen kansi ilmestyi  jostain kaapin kätköistä esille ja oli heti täysin selvää minkälaisena se jatkaa elämäänsä. Olisi ollut tärkeämpääkin tekemistä ( ikkunoiden pesemistä), mutta luovuus ei antanut neuvotteluvaraa. Ehtiihän ne ikkunat...

Kehykset tein gessolla sabluunan avulla ja viimeistelin Distress Inkeillä, kullalla ja kimalteella. Kaikki metallikoristeet maalailin akrylimaalilla ja vähän Distress Inkiä ja kultaa tehosteeksi.Siivet stanssasin pitsi on virkattua ja kirpparilta ostettua. Kirjaimet ovat vaneria ja kullalla maalattuja.

Irtonaiset lehdet taitavat löytää uuden elämänsä tähtinä. Ajatus on jo valmiina, katsotaan mitä tulee.