Lenkillä Milon kanssa

Kyllä koira on kiva pakkaus siinäkin, että lenkille tulee lähdettyä joka ilta. Toivottavasti meneillään oleva kymmenen päivän kuuri saa taas lenkkeilyinnostuksen oikein toden teolla alkamaan.
Tänään tepsuteltiin 10,3 km:n lenkki pääosin metsäpolulla. Kamera oli myös mukana ja 84 kuvaa tuli näpsittyä. Tässä teille vähän tunnelmia:

Kylläpä on kaunis polku...eikun menoksi!

Kiva oli kukkien reunustamaa metsätietä kulkea.

Välillä piti nakertaa jonkin matkaa mukana roudattua puupalikkaa.

Kyllä koira ja kissankellot samaan kuvaan sopivat!

Paljon oli viestejä Milolle jätetty ja ne kaikki piti tietenkin tarkistaa ja osaan vastaillakin.

Kaikenlaista ihmiset lenkillä mukanaan kantavat ja unohtavat sitten viedä kotiin.

Installaatio polun vieressä.

Kotimainen orkideamme, Maariankämmekkä

Juolukan lehdet olivat ihastuttavan värisiä.

Joku ohdake (en tiedä tarkemmin)

Vanhan kaatopaikan täytetyt rinteet ovat aivan täynnä lupiineja, toisaalta kaunis näky

mutta haluaisiko sittenkin mieluummin nähtdä tämän

tai tämän?

Aika lähellä kotia pyörätien varressa istuskeli tällainen ihana kisuli, joka oli hullunrohkea, eikä yhtään väistänyt Miloa, joka meni parin metrin päähän tekemään tuttavuutta. Toisekseen kisu oli aivan liian kaukana yhdestäkään talosta, joka olisi mahdollisesti ollut sen koti ja pyörätien vieressä on erittäin vilkasliikenteinen 8-tie. Ei voitu kuin toivottaa kisulle onnea <3