Marmaris osa 3

Tervetuloa viimeiselle osiolle Marmarikseen!
Lomamme aikana  Soman kaupungissa sattui Turkin historian suurin kaivosonnettomuus, jossa lähes 300 kaivostyöläistä menehtyi. Turkkiin julistettiin kolmen päivän maansuru, joka Marmariksessa näkyi lähinnä siinä, että kaikki turkinliput olivat puolitankossa ja joissain hotelleissa kaikki liput oli laskettu puolitankoon. Ainakin lähipubissa oli karaoke-ilta peruttu, koska sieltä ei kuulunut laulua. Lehtimyyntipisteissä kaikki päivälehdet olivat täynnä kirjoituksia ja kuvia onnettomuudesta.

Mutta sitten iloisempiin lomatunnelmiin seuraavien kuvien myötä.

Veden turkoosia kimallusta voisi katsoa vaikka kuinka pitkään.

On siinä ollut siivuttamista! Ja tällaista oli paljon.

Mattokutomossakin käytiin. Olisivat mielellään myyneetkin...

Tää nyt oli ihan pakko kuvata :)

Vielä mä joskus kokeilen tuota...ehkä

Marmariksen amfiteatteri

Yhden sortin kauppa maaseudulla. Kauppias kielsi kuvaamasta, mutta uhmasin kieltoa ja otin kuitenkin, koska en nähnyt mitään erityistä syytä hänen kieltoonsa.

Aika tyypillinen Super Market

Osui syntymäpäiväkin olemaan matkan aikana. Mies tuli siitä maininneeksi kun ravintolaan menimme synttäridrinkeille. Hetken kuluttua ravintoloitsija saapui tällaisen kukkasen kanssa onnittelemaan .)

Jotain ruokaa...

ja jotain juotavaa.

Satamassa oli jokavuotinen tapahtuma, jossa ei pikkuveneitä näkynyt.Ei osaa edes arvailla laiturissa olevien alusten hintoja.Rahan puute ei näyttänyt vaivaavan. Univormuihin pukeutunut henkilökunta taisi olla jokaisessa.

En edes epäile etteikö olisi kultaa kaikki mikä kiiltää.

Näppärästi pikkuvene peräkontissa.

Kun mukana olleessa kumiveneessäkin on 300 hv Mercury niin paljonkohan on tehoja aluksen moottorissa.

Saksalainen risteilijä toi n.2500 matkustajaa pariksi päiväksi Marmarikseen

Ihan "normaaleja" purjeveneitä oli satamäärin satama-alueella.

Täysikuu nousee vuoren takaa ja valot syttyvät satamabulevardille.

Ja vielä lopuksi kissoja!

Tämän suloinen pikkukisun tapasin maaseutukierroksella. Juttelin sille rauhalliseen sävyyn ja kerroin kuka ja mistä olen ja ettei minua tarvitse pelätä. Otin useamman kuvan ja sitten kehoitin kisua menemään makaamaan niin saisin sellaisenkin kuvan. Näytin vielä varmuuden vuoksi kädelläni mitä tarkoitin ja kisu tälläytyi makuulle. Vieressä olevia paikallisia miehiä kovasti nauratti ja näyttivät peukkua :)

Hotellin parvekkeelta kuvasin näiden kahden neuvottelun. Vanhempi kolli joutui ainakin tällä kertaa antamaan periksi, mutta vähän epävarma ilme on nuoremman naamalla, joten ehkä tulee vielä revanssi. Kertaakaan eivät käyneet käsiksi toisiinsa vaan puhumalla selvitettiin tilanne.

Kuvastaakohan tuo kissojen kuvaaminen jonkinlaista kissaikävää...kyllä varmaankin  <3

Mutta tässä oli tämänkertainen matkakertomukseni hyvin onnistuneelta matkalta. Reilun puolen vuoden sisällä olen ollut kaksi kertaa Turkissa ja sitä ennen olin sitä mieltä ettei ikinä sinne. Kummallisia ennakkoluuloja oli maata ja sen kansaa kohtaan. Ne on kaikki nyt romutettu enkä pidä ollenkaan mahdottomana joskus taas sinne matkustaa. Mutta ei nyt kuitenkaan vähään aikaan. Kaksi seuraavaa matkaa on jo varattuna...ensimmäinen syksyllä Suomen Lappiin, Sallaan ja toinen ensi tammikuussa Afrikkaan, Keniaan safarille. Jälkimmäinen on unelmamatka, joka on vuosikausia ollut toiveena ja nyt se on toteutumassa.

Mutta nyt näkemiin Turkki!