Lauantai-iltana kun istuskelimme huvimajalla niin sen oveen ilmestyi yhtäkkiä vaihtuva näyttely varjokuvista. Tuijotin sitä haltioituneena ennenkuin tajusin lähteä hakemaan kameran. Paljon ei kuvaamisaikaa enää ollut, sillä näytös oli nopeasti ohi.
Arvelin, että näytös uusitaan seuraavana iltana samaan aikaan, mikäli aurinko paistaa. Menin valmiiksi majalle odottamaan ja uusinta alkoikin ennakoituun aikaan.
Näytös kestää vain muutaman minuutin, koska majan takana olevassa metsässä on vain pienen pieni aukko, josta aurinko pääsee hetken paistamaan.
Meillä on kymmenen päivän ajan pikkuinen alle vuoden ikäinen Parson russelterrieri Milo hoidossa kun pojan perhe lähti Lontooseen lomareissulle. Milo on aivan ihana sydäntenmurskaaja, jonka kanssa on kiva käydä lenkillä. Vauhtia riittää pallon kanssa ja leluksi antamani nalle saa kyytiä.
Pohjois-Suomessa on tänään satanut lunta ja meilläkin puhalsi tosi kova tuuli, mutta pihalla tuulen suojassa oli lämmintä olla paljain varpain.
Intohimoiset kameran käyttäjät vain näitä näytöksiä havaitsevat. Luulisin.
VastaaPoistaMitähän vielä näemmekään!
Milo näyttää kuvassa ihan foxterrieriltä, jollainen meillä on ollut kauan, kauan sitten. Silloin häntä vielä typistettiin, nyt saa olla onneksi rauhassa.
Mukavaa päivän jatkoa sinulle!