Kuusi yötä jouluun...

Joulu tulla jolkottaa. Eipä tämä mikään uutinen ole, varmaan kaikilla tiedossa :) Kaupassa käydessä olin huomaavinani ettei mitään pahempaa ryntäystä ollut. Osuinko vaan sellaiseen aikaan ja sellaiseen kauppaan. No pahimmat ruuhkapäivät taitavat olla vielä edessäpäin.
Oma joulu tulee verkkaiseen tahtiin nautiskellen. Kun työkiireet eivät enää paina niin voi käyttää jouluvalmisteluihin vaikkapa kaikki vuorokauden tunnit. Siis jos siltä tuntuu. Kuulun siihen ihmislajiin, jonka tunnistaa siitä, että "ellei viimetippaa ois, niin moni asia jäis kokonaan tekemättä". Eli kaikki uunituoreena! Hyveekseni lasken kuitenkin sen, että minulla on päässäni aina melko tarkat suunnitelmat milloin minkäkin asian viimetippa on. Harvoin syntyy paniikki tai kaaos valtaa ajatukset. Sitäpaitsi uskon joulun jälkeiseen elämään, enkä ole millänsäkään, vaikka joku suunniteltu homma jäisi tekemättäkin. Sen voi tehdä vaikka uudeksi vuodeksi,  pääsiäiseksi, vapuksi, juhannukseksi  tai vaikkapa vasta seuraavaksi jouluksi. Esimerkiksi päättömiä enkeleitä on verstaanpöydällä ja päättömiksi jäävätkin toistaiseksi. Valmistunevat jouluksi 2015...ehkä.
Vähät lahjat ovat kuitenkin paketoituna (paria lukuunottamatta), vähän on siivoiltu, limput on leivottu, kahvileipomuksia taidan tehdä huomenna ja/tai lauantaina ja ruokia valmistuu sitten alkuviikolla. Aatonaattona koti pukeutuu jouluun ja rauha laskeutuu huoneisiin. Aaton vietämme miehen kanssa kaksistaan ja joulupäivänä ruokapöytään istuu toistakymmentä rakasta ihmistä. Joulupäivä on tänä vuonna joulun huipentuma.
Postityttö on tuonut toinen toistaan kauniimpia joulukortteja, paljon myös käsintehtyjä. Tänään saimme todella yllätyksellisen kortin, en saa sitä pois mielestäni ja olen jo monta kertaa sitä katsellut. Kortti on ystäväpariskunnalta, jonka miehen äiti, Aino oli minun äitini, Ellin  ystävä.Sekä Aino että Elli ovat jo aikoja sitten olleet haudanlevossa, mutta tänään tulleessa kortissa on äitini nimikirjoitus. Hän on kortin lähettänyt Ainolle jouluna 1987 ja kortti oli löytynyt Ainon jäämistöstä ja sellaisenaan laitettu uusiokäyttöön. Kortti herätti paljon muistoja, monia lapsuuden kesiä, monia ihmisiä vilahteli mielessäni. Minusta lähettäjän idea on aivan mielettömän hieno ja tuo kortti tulee saamaan arvoisensa kohtelun ja paikan.
"Otturi"-Vili kävi taas näyttämässä mallia miten joulustressi ei pääse iskemään.

Lunta ei ole mainittavammin tähän mennessä ollut, vesisadetta sitten senkin edestä. Viimeyönä oli satanut muutama milli lunta, mutta säätietojen mukaan ei siitä pitkään iloa ole, vaan palataan entiseen pimeyteen. Mutta muutaman päivän kuluttua lähdetään jo valoisampaan suuntaan, oli lunta tai ei.

Valoa tuo valkoinen amaryllis ikkunalla

Stressitöntä jouluun valmistautumista teillekin lukijani!