Kuvaussunnuntai

Oikeastaan vaan piti lähteä kuvaamaan autiotaloa, jonka purku alkaa huomenna, mutta päivän aikana ilmeni muitakin kohteita.
Melko lähellä meitä on pieni järvi ja koiriaan ulkoiluttanut ystävä viestitti, että kaksi joutsenpariskuntaa on saapunut järvelle. Joten eikun kamerat messiin ja järvelle. Jo kaukaa kuuluu mahtavat törähtelyt. Jää on osittain sulanut ja äänistä kuului myös, että joutsenet välillä putosivat heikkoihin jäihin. Olivat vaan harmittavan kaukana ja yhteistyöhalukkuutta ei löytynyt, mutta jotain sentään sain muistikortille vangittua:

Seuraavaksi oli autiotalokeikka. Ruma kuin mikä ja aivan maailmanperintökohteemme Vanhan Rauman reunassa. On ollut jo vuosikausia tyhjillään kun sinä toiminut pesula lopetettiin. Sisällä ja ulkona on mellastettu, eikä ainuttakaan ehjää ikkunaa ollut näkyvissä. Vaikka varmaan jokainen raumalainen on mielissään kun purkutyöt vihdoinkin alkavat, mutta silti mieleen hiipi pieni haikeus...ennen niin hieno ja tarpeellinen, nyt kasa romua.Näin kaikelle käy... Huomenna näitä kuvia ei enää voi ottaa.

Näkymiä ulkoa

Näkymiä sisältä

 Ajeltiin vielä merenrantaan. Sorsia oli pienvenesataman sulassa paikassa

Seuraavaksi bongattiin läheisellä kentällä koiratreeniläisiä, joista osa tuttuja. Sinne tietysti häiriköimään treenejä!

Mitä sää tuijotat, se on mun kieli. Kuule et viittis ottaa tota valkosta patukkaa pois mun silmästä! Mitä tällä liukurilla nyt enää tekee kun lumet sulaa? Emäntä sanoi, et mää olen tosi hyvä!

Keskityn...ja sit mää lennän!!!

Vielä oikein kunnon liito...

Ja tällainen liito!