Erilaisia kirkkoja

Teimme päivän kierroksen Uudenkaupungin seudulla Velhovedellä ja Pyhämaassa. Kirkkoja tulee aina kuvattua ulkoa ja sisältä. Pyhämaan uhrikirkossa (rakennettu 1600-luvulla) ja uudessa kirkossa (rakennettu 1800-luvun alussa) on tullut pari kolme kertaa käytyä aikaisemminkin.
Kummassakin on oma vahva tunnelmansa.  Uhrikirkko on sisältä kauttaaltaan maalausten peittämä. Värit ovat kauniita ja hillittyjä, mutta minua vähän ahdistaa maalausten runsaus. On vaikea hahmottaa yksittäisiä maalauksia. Maalaukset kertovat tarinaa, mutta tulee vähän sellainen olo, että mikään ei ala mistään eikä pääty minnekkään. Mutta todella upeaa, että uhrikirkko on edelleen pystyssä ja hyväkuntoinen kesäkirkko. Kirkkoa pidetään kunnossa rahoilla, joita kävijät lahjoittavat ja niitä riittää vähän muuhunkin toimintaan.
Kuvia uhrikirkosta:

Sen sijaan uuden kirkon selkeys on mieleeni. Siellä on helppo hengittää ja silmä lepää kauniissa yksityiskohdissa. Värit ovat hyvin rauhoittavia.
Kuvia uudesta kirkosta:

Ja vielä pari kuvaa ja vähän historiaa Tammion riihikirkosta, jonne ei päässyt sisälle.
Uudenkaupungin seurakunta rakensi 1970-luvun alussa leirikeskuksen rantasaunoineen Tammioon ja josain vaiheessa sinne on siirretty hartaustilaisuuksia varten myös vanha riihi, joka on kunnostettu kirkoksi.Itse leirikeskuksen päärakennus on pari vuotta sitten purettu rakennuksen huonon kunnon takia ja siitä on vain perustuslaatta enää jäljellä, mutta pieni tunnelmallinen Riihikirkko on edelleen olemassa metsän keskellä ja siellä järjestetään vuosittain ainakin jouluaaton hartaus.
Kirkkoon mahtuu n. 40-50 henkilöä.

Näihin tunnelmiin aurinkoisena, mutta kylmänä ja tuulisena torstaina.