Joulukalenterini 2013 # 5

Hyvää huomenta jälleen. Kalentereista on tänään availtu viidennen päivän luukkuja ja niin minäkin omastani. Siinä lukee anteeksi.

 Mietin tuon pienen ja niin tärkeän sanan merkitystä itselleni. Anteeksi pyydetään ja anteeksi annetaan, mutta tuleeko aina oltua ihan tosissaan. Onko sydän mukana ja mitä se oikeesti tarkoittaa koko sana? Itselleni anteeksipyytäminen ei ole kovin vaikeaa, mutta anteeksiantaminen välillä on. Kun minua on ehdoin tahdoin loukattu ja sitten pyydetään anteeksi vaikkapa ihan vilpittömin mielin, niin itse en ole välttämättä ihan vilpitön sanoessani, että tottakai saat anteeksi. Ajattelen niin, että kun annan anteeksi niin samalla voi ja pitää unohtaa koko tapahtuma. Mutta välillä on niin, että annan anteeksi mutten voi kuitenkaan unohtaa. Vaikeeta! Mutta ehkäpä on kuitenkin parempi sanoa "annan anteeksi" kuin "et todellakaan saa anteeksi".
Korvaan kuulostaa paremmalta kuulla vaikkapa tönäisyn seurauksena "anteeksi" kuin "oho" tai "sori". Se on ikäänkuin arvokkaampi ja vakuuttavampi sanana.
Tällaisia pohdiskelua itseni kanssa tänään 5.pvä joulukuuta.

Orava keksi eilen uuden tavan ruokailla lintujen ja oravien yhteisellä ruokapaikalla. Monelaiseen asentoon ja mutkaan sen notkea kroppa taipuu. Ensin se roikkui molemmin takajaloin räystäästä siementä syödessään. Haki uuden siemenen ja taas samaan roikkumisasentoon. Halusi vissiin enemmän haastetta ja rupesi tekemään saman roikkumalla vain toisella jalalla kiinnipitäen! Mietin, että mitenkähän ruoka menee alas kurkusta kun roikkuu pää alaspäin...sehän menee ylös kurkusta! Kuva ei anna täyttä oikeutta oravan akrobatialle, sillä jouduin ottamaan sen suoraan edestä päin ikkunan läpi, mutta takajalan kynsistä näkee, ettei se pidä mistään kiinni.

Tässä tämänpäivän kalenteri ja huomenna uusia ajatuksia.

Yritetään muistaa pieni, tärkeä sana - anteeksi.