Joulukalenterini 2013 # 7

Itsenäisyyspäivä on juhlittu ja valtakunnan päätapahtuma Tampere-talossa oli kyllä niin upeeta katsottavaa. Kättely tietysti ei muuksi muutu, vaikka paikka vaihtuu, mutta se konsertti...se oli kyllä niin upea katsoa ja kuunnella telkkaristakin, minkälaista mahtoi olla paikan päällä! Ikinä ennen ole Itsenäisyyspäiväjuhlia katsellessa tunnelataus ollut niin korkeella ja herkillä kuin nyt. Monta kertaa piti silmännurkkia pyyhkiä.
Mutta taas on uusi aamu (pakkasta pari astetta ja sentti pari lunta) ja luukkujen aukaisu jatkuu. Seitsemännessä kalenterikortissani on aiheena aika.

 Tuo kummallinen abstraktinen sana. Miksi se välillä tuntuu pitkältä ja välillä kiitää niin ettei mukana pysy? Mistä se tulee ja minne se menee? Siinäpä kysymyksiä.
* ei minulla ollut aikaa mennä sinne...
* soitinko huonoon aikaan...
* annetaan laatuaikaa..
* tuntui, että aika pysähtyi...
Joudumme pitkälti elämään jonkun aikataulun mukaan. Vaikkei ansiotyö enää rasita niin aikatauluja on silti. Välillä mietin minkälaista olisi elää ihan ilman niitä. Eihän siitä tietenkään mitään tulisi, pitäähän joku ryhti ja järjestys olla! Kaikkea minäkin mietin. Huomenna sitten jotain muuta!

3-vuotiaalle sukulaispojalle Eetulle tein tällaisen kortin. Eetu on  Itsenäisyyspäiväpoika.

Oikein hyvää lauantaita kaikille!